Marko Peltolan blogi Jokainen ihminen on laulun arvoinen

Tauolla taas

Allekirjoittanut on nyt tauolla suorittamassa yleistä asevelvollisuutta. Sen verran on tiivistä, ettei varmaan aikaa blogikirjoittamiselle jää. Voi kuitenkin olla, että välillä ehtii kirjoittamaan, mutten lupaa mitään. Ja näin ohimennen voin mainita, että viimein pääsin kuin pääsinki sisään yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan myös suljetulle puolelle. Opiskelut aloitan asepalveluksen jälkeen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Millaista nykyään on intissä?

Menin itse Upinniemen rannikkotykistörykmenttiin opiskelujen jälkeen syksyllä 1980 ja vaikka minulle naljailtiin ennen palvelukseen astumistani, että "inttihän on nykyään pelkkää löhöilyä", niin sitä se ei totta vie kuitenkaan ollut.

Aamuherätys 6:00, kaksi minuuttia yli kuuden piti olla lenkkivarusteissa muodostelmassa patterin ulkopuolella. Aamulenkki oli lyhyt, mutta jo 6:10 piti olla yläruumis paljaana tuvassa jonossa ohjattuja aamutoimia varten toisessa kädessä saippua ja toisessa kädessä pieni pellavapyyhe.

Alikessut ohjasivat alokkaat jonossa tuvittain pesuhuoneeseen, jossa oli niin vähän aikaa, että hätäisimmät ehtivät korkeintaan laskea lirin ränniin. Kun käsiä alkoi pestä kuului jo komento: "Hanat sammuu!" Sitten taas marssittiin jonossa tupiin ja aikaa palveluasun pukemiseen sekä vuoteen petaamiseen oli vajaat kymmenen minuuttia, koska 6:20 piti jo seistä muodostelmassa patterin ulkopuolella aamiaiselle lähtöä varten.

Aamiainen alkoi 6:30 ja se piti kiskaista "lärviin" hotkimalla, koska tuvissa piti olla takaisin kymmentä vaille seitsemän. Monet bunkat oli revitty auki, kun petaus ei ollut tarpeeksi hyvin tehty ja ne piti ehtiä pedata uudelleen ennen kuin 7:00 seisoi taas patterin edessä muodostelmassa ensimmäistä koulutusta varten määrätyssä varustuksessa. Aamu alkoi yleensä sulkeisilla.

Lomat pyörivät siten, että joka kolmas viikonloppu oli kiinni ja muina viikonloppuina pääsi lähtemään vapaalle lauantain alkuiltapäivän siivouksen jälkeen. Takaisin piti palata sunnuntaina ennen puolta yötä.

Yhteyttä ulkomaailmaan ei juuri voinut pitää, koska vapaa-aika iltaisin oli rajoitettua ja patterissa oli vain yksi kolikkopuhelin, johon jonotettiin. Miten nyt kännykkäaikana saa puhelinta käyttää? Onko alokaskoulutuksen alku edelleen kuvailemani mukainen?

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Hyvin samanlaista oli meno Niinsalossa vv -65- 66. kovasti tuttua.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Silloin ilmeisesti oli kuitenkin vielä määräys, että lomallakaan ei saanut liikkua ulkona ilman, että intin sundispuku oli päällä? Tuo määräys oli jo minun aikanani joitakin vuosia aiemmin peruttu.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll Vastaus kommenttiin #4

Juuri niin. Jos viinaa halusi juoda niin tarvittiin viinalupa. Ruokalassa pehmeän leivän lupa, jos oli huonot hampaat .....

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Sama meno Porin prikaatissa syksyllä 1976, jonne menin opintojeni jälkeen.

Alokasajasta siellä on jäänyt hyvät muistot. Kun oma fyysinen kunto oli kohdallaan niin suorastaan nautti reippaasta ulkoilmaelämästä. Kovalla kiireellä aina mentiin jonnekin odottamaan jotakin.

Erityisesti läpileikkaus suomalaisista nuorista miehistä on syöpynyt mieleni syvyyksiin ikiajoiksi. Tuohon aikaan kun vielä B-miehetkin otettiin mukaan käytännössä kaikkeen toimintaan, tosin traktorin lavalla siirrettyinä. Monenlaista huvittavaa tapahtui ja vaaratilanteitakin.

Mieleeni on jäänyt myös eräs romaninuorukainen, joka tuotiin suoraan vankilasta suorittamaan asepalvelustaan. Hän karkasi jo kolmantena päivänä eikä lisähavaintoja hänestä tuon jälkeen tehtykään.

Aika tietysti kultaa muistot, mutta eräänlainen "miesten koulu" armeija kyllä siihen aikaan oli. Ikävintä oli turhanaikainen simputus, jonka kasvatuksellinen funktio jäi hieman epäselväksi.

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Jotain tuttua joskin hieman rennompaa taivaallisten ohiampujien Roin harjoituskeskuksessa 92. Esmes aamulenkki oli yhdistetty aamiaiselle siirtymisen yhteyteen ja rohkenimme jopa tehdä "kapinan" kun herrat alikersantit halusivat pidentää reittiä pk-kauden puolivälissä.

Nakkikoski sekä myöhemmin Jäkäläprikaati olivatkin sitten lusmuilijoiden lepokoteja...

Pikantti yksityiskohta oli Rovalle Soneran tuomat siirrettävät puhelinkioskit. Korttipuhelimilla saattoi siis olla yhteydessä kotiväkeen leirin aikanakin.

Toimituksen poiminnat