*

Marko Peltolan blogi

Asevelvollisen näkökulma - Asevelvollisuus takaa Suomen ulkoisen turvallisuuden?

  • Asevoimien miesvahvuus EU-maissa 2000. Tilastokeskus (2002) http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_07_02_asevoimat.html
    Asevoimien miesvahvuus EU-maissa 2000. Tilastokeskus (2002) http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_07_02_asevoimat.html
  • sotaa Ukrainassa
    sotaa Ukrainassa
  • Minä - Suomalainen asevelvollinen. Tulevaisuuden toivo?
    Minä - Suomalainen asevelvollinen. Tulevaisuuden toivo?
  • Minä - Suomalainen asevelvollinen. Tulevaisuuden toivo?
    Minä - Suomalainen asevelvollinen. Tulevaisuuden toivo?

Suomen armeijan reservi on Suomen pienestä koosta huolimatta määrällisesti Euroopan kärkipäässä. Pitäisikö sen olla jatkossakin? Jos nyt ei Suomelle olekaan uhkia niin onko niitä mahdollisesti tulevaisuudessa?

En nyt vastaa seuraavassa edellisiin kysymyksiin sisäisen turvallisuuden kannalta, vaikka joku voikin aina saivarrella, kuinka esimerkiksi armeijaan kohdennetut rahat voisi käyttää toimeentulon minimissä painiviin ja siten vähentää radikalisoitumista. Näitä pitkiä kaikki vaikuttaa kaikkeen - periaatteella muodostettuja ketjuja on loputtomiin. Siispä keskityn vain yksinkertaisesti ulkoiseen turvallisuuteen.

Suomen asevoimien tehtävänä on 1. Suomen sotilaallinen puolustaminen 2. muiden viranomaisten tukeminen sekä 3. osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan (Takanen, Kari 2012, 3). taannoin elokuussa yhtenä oppituntinamme eräs kapteeniluutnantti kertoi, että puolustusvoimille on lisätty neljäskin tehtävä: avunanto niille maille niiden pyytäessä, jotka ovat kanssamme jonkinlaisessa puolustusyhteistyössä, mutta itse laskisin sen sisältyvän kolmanteen.

Näin Suomen puolustusvoimat tukevat maamme ja ympäristömme vakautta. Jos pidämme näistä periaatteista kiinni, tapahtui ympärillä mitä tahansa, niin turvallisuutemme on mielestäni taattu.

Tällä hetkellä turvallisuuspoliittinen ympäristömme on kuitenkin vakaa lukuun ottamatta terroristitoimintaa ja Iänikuista Venäjää - Niin, Venäjä - Emme voi tietää, millainen järjestelmä tulevaisuudessa sinne tulee. En usko, että Venäjä saavuttaa koskaan demokratiaa ja näin ollen Neuvostoliiton alkuaikojen kaltainen diktatuuri on aivan mahdollinen vielä joskus - Ei varmastikaan nyt, mutta miksei esimerkiksi 100 vuoden päästä. Ja jos me aloitamme puolustusvoimien rapauttamisen nyt, sillä on 100 vuoden aikana hyvin aikaa rapautua. Ei kannata ajatella, että silloin kun tilanne kärjistyy, kannattaa vasta sitten ruveta parantamaan puolustusvoimia. Mainitsemani kapteeniluutnantti kertoi, että turvallisuuspolitiikassa pyritään olemaan aina vähintään askeleen uhkaa edellä. Turun terrori-iskujenkin aikaan me täällä Upinniemessä kohotimme valmiutta.

Eli siis tarkemmin sanottuna Suomen asevoimat vakauttavat hyvin Itämeren aluetta ollessaan määrällisesti suuret ja sitoutuneet kansainvälisiin ihmisoikeus - ja yhteistyösopimuksiin. Suomen yleinen asevelvollisuus tarjoaa kriisinhallinta - ja rauhanturvaamistehtäviin laajan pohjan, josta myös ne, jotka eivät olisi ilman velvollisuutta välttämättä hoksanneet niihin hakea, voivat ponnistaa. Laaja pohja, sekä, ainakin nyt aitiopaikalta tarkkailtuna, hyvin tasa-arvoinen valintajärjestelmä takaa puolustusvoimille hyvät johtajat sekä kantahenkilökunnan.

Ja nyt menen suoraan asiaan, koska mahdollinen pahin sotilaallinen uhka ei tule pohjoisesta, etelästä kuin lännestäkään: Pystyisikö Suomi puolustamaan itseään Venäjää vastaan ja miksi Venäjä ylipäätään hyökkäisi tänne? Auttaako yleinen asevelvollisuus tähän?

Venäjälle kauppalaivayhteys Itämeren kautta Pietariin on ollut ja tulee olemaan tärkeä. Aalto-yliopisto (2013) kertoo, että "Venäjän tavaraviennin rakenne pysyi viime vuonna lähes ennallaan. Kaivannaisten osuus on 70 %, josta raakaöljyn 35 %-yksikköä ja maakaasua 12 %-yksikköä." Tunnetusti raakaöljy ja maakaasu kulkevat juuri suurimmaksi osaksi Suomenlahden läpi ja muidenkin raaka-aineiden kuljetuksiin Venäjän Itämeren satamat ovat tärkeitä. Venäjälle myös tuodaan esimerkiksi paljon teknologiaa Itämeren kautta Euroopasta ja Yhdysvalloista. Kun katsoo historiaa, Venäjän mielestä yleensä sotilaalliset tyhjiöt lähellä heidän keskeisiä alueitaan (lue: Suomi) ovat vaarallisia ja he ottavat ne haltuunsa. Viimeksi Venäjän mahdin sai kokea Krim.

Venäjän tuodessa Itämerelle epävakautta ja Naton suurimman sotilasmahdin presidentin antaessa Itämeren puolustukseen liittyen omalaatuisia kansallismielisiä lausuntojaan (Niemeläinen, Jussi 2017) Ruotsikin on miettinyt yleisen asevelvollisuuden käyttöönottoa uudelleen.

Asevoimien vahvuutta kuvaa tänäkin päivänä hyvin yksinkertaisesti se, miten paljon maalla on käytössään henkilöitä sodan ajaksi (Uotila, Topias 2016). Kari Takanen (2012, 18-20) kertoo, että Suomi-Venäjä vertailussa Suomella on sodan ajan joukkoja 230000 -350 000 miestä. (Rauhan aikana joukot 12300-15000). Venäjällä luvut ovat 2.5 miljoonaa (600000) (Forsström, Pentti 2016, 75 ja Lavi, Henri ym. 2016, 317).

Tietoja Venäjän tai Suomen erikoisjoukkojen toimintakyvystä sekä niiden potentiaalisesta kokonaisvahvuudesta on luonnollisesti vaikea löytää mistään. Janne Pukkila ym. (2016, 300, 305, 309) tuovat kuitenkin ilmi, että Venäjällä on vakituisessa palveluksessa meri - ja maavoimat yhteenlaskettuna 2000 - 3000 erikoisjoukkojen sotilasta. Erikoisjoukkojen vahvuutta voidaan kasvattaa jopa kolminkertaisesti sodan aikana. Erikoisjoukot ovat tehokkaita ja päivitettyjä.

Oli miten oli, Suomen noin 300 000 miehen vahvuiset päivitetyt asevoimat eivät muodosta Venäjää ”uhkaavaa” sotilaallista tyhjiötä. Siinä tapauksessa, jos Suomen mahdollinen vastustaja haluaa jättää taloutta kohottavat tehtaat, toimistot ja muun infrastruktuurin sekä kilpailukykyisen työvoiman ehjäksi, ei sota Suomea vastaan ole helppo. Sota olisi käytävä näet perinteisin keinoin, ilman joukkotuhoaseita. Toki myös kansainvälinen yhteisö katsoo tänä päivänä siviilien tuhoamista sekä joukkotuhoaseiden käyttöä niin pahansuovasti, että se voisi antaa Suomelle suurta tukea. Mahdollisen sodan tullessa voimme käyttää sissisodan taktiikoita sekä rakennetulla että rakentamattomalla alueella.

Arttur Raskin mukaan (2013) Venäjän asevoimilla on ongelmia sen suhteen, että ne eivät edes houkuta venäläistä nuorta ylipäätään täyttämään asevelvollisuuttaan. Moraali ei kukoista toisin kuin korruptio. Antti Arpiainen (2016, 85, 97) kertoo Venäjän armeijan kaluston olevan suurimmaksi osaksi Neuvostoliiton ajoilta ja toiminnan korruptoitunutta. Jostain luotettavassa lähteessä, jota en enää löydä, kerrottiin lisäksi armeijan olevan jakautunut niin, että voidaan puhua kahdesta eri armeijasta: On uudenaikaiset ja tehokkaat erikoisjoukot ja muu armeija.

Suomen yleinen asevelvollisuus ei ole turha bkt:tä pudottava asia. Turvallisuuden takaamisen lisäksi "Varusmieskoulutus palvelee koko yhteiskuntaa, ehkäisee syrjäytymistä sekä parantaa maahanmuuttajien kotouttamista" (Tenhunen 2012).

                                                                           Lähdeluettelo

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Kiitoksia Marko Peltolalle mielenkiintoisesta katasauksesta siitä, mitä nykynuori ajattelee maamme asemasta ja sen puolustusvoimista. Marko on mitä ilmeisimmin eräs niistä enemmistöön kuuluvista nuorista, jotka kokevat Suomen puolustusvoimien merkityksen edelleenkin tärkeäksi.

Tulee mieleen tuo Markon lausuma:
"En usko, että Venäjä saavuttaa koskaan demokratiaa ja näin ollen Neuvostoliiton alkuaikojen kaltainen diktatuuri on aivan mahdollinen vielä joskus - Ei varmastikaan nyt, mutta miksei esimerkiksi 100 vuoden päästä."

Tähän liittyen minulle tulee mielleyhtymä aikaan, jolloin itse opiskelin Sotakorkeakolussa Merisotalinjalla ( MeSL merisotatekninen opintosuunta) 1986 - 1989. Silloinhan alkoi Neuvostoliiton puolelta kuulua julkisuudessa yhtä sun toista outoa, joka ei sopinut alkuunsakaan siihen perinteiseen kuvaamme, joka meillä Suomessa Neuvostoliitosta oli annettu.

Muistan, kuinka minulle tuli hetkellisesti ajatus siitä, että jos NL romahtaisi sisään päin. Tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että se ei nyt lähiaikoina ole mahdollista, mutta ehkäpä 100 vuoden kuluttua.

Viimeisen opiskeluvuotemme kesällä ( 1989 ), kun Ulkoministeriön edustaja kävi meille SKK:n opiskelijoille puhumassa Liisankatu 1:n toisen kerroksen luentosalissa maailman menosta, kysyin häneltä miten Suomen ulkopolitiikka reagoi viimeaikaisiin NL:ssa tapahtuneisiin muutoksiin ? Kyseinen Ulkoministeriön edustaja totesi yksikantaan, että eihän hänen nähdäkseen NL:ssa ole nähtävissä mitään muutoksia. Kyseinen Ulkoministeriön luennoitsija ei tullut ehkä ajatelleeksi, että SKK:n oppilaskapteenit ja -kapteeniluutnantitkin lukivat lehtiä ja seurasivat silloista mediaa.

Katsoessani tämän Ulkoministeriön luennoitsijan olkapäänsä ohitse ikkunasta ulos Tervasaaren suuntaan, näin Helsingin Moottorivenekerhon venesataman lipputangossa liehuvan Viron sini-musta-valko-lipun. Joku oli tullut Virosta Helsinkiin käymään veneellä. (Viro julistautui uudelleen itsenäiseksi 20. elokuuta 1991 )

Käyttäjän ArnoKotro kuva
Arno Kotro

Kiitos kiinnostavista näkökulmista. Puutun nyt vain yhteen kohtaan:
"Asevoimien vahvuutta kuvaa tänäkin päivänä hyvin yksinkertaisesti se, miten paljon maalla on käytössään henkilöitä sodan ajaksi."

Tämä on yleinen hokema, jonka presidenttikin tuntuu omaksuneen, mutta se ei vastaa nykytodellisuutta. Sodan kuva on muuttunut, eikä uhkana ole enää pitkä rintamasota, joka vaatii satoja tuhansia ukkoja metsiin vuosikausiksi. Sota on teknistynyt ja ammatillistunut ja uhkana ovat ennen muuta nopeat strategiset iskut yhteiskunnan avainkohteisiin.

Todellinen sotilaallisen suorituskyky ei korreloi reservin koon kanssa, koska nykysodassa riittämättömästi koulutetulla ja varustetulla reservillä on vain epäkiitollinen tykinruuan osa.

Tässä hyvää osviittaa siitä, mihin sotilaallinen suorituskyky nykymaailmassa perustuu:

https://www.globalfirepower.com/countries-listing.asp

Toki tämmöisissä listauksissa on ongelmansa ja tarkemmista sijoituksista voi spekuloida, mutta yleisviesti on selvä: isojen massa-armeijoiden aika on ohi.

Käyttäjän MarkoPeltola kuva
Marko Peltola

Niin. Väittäisinkin että kyberhyökkäyksillä voi toinen valtio sotkea toisen asiat hyvinkin pahasti. Suomessa esimerkiksi sosiaaliturva- järjestelmät ja potilastietojärjestelmät ovat jo ennestään kaatuilevia ja sekavia, joten jos esimerkiksi Venäjällä joku hakkeriryhmä ryhtyisi toimeen, ei menisi aikaakaan kun Suomessa olisi hyvin vaikea saadakunnon terveydenhuoltoa tai sosiaalitukia. Samoin pankkienkin nettisivut kaatuilevat eikä puolustusvoimienkaan sivuja mahdotonta ole murtaa. Suomen kansalaisia tai Suomea voisi Venäjä kiristää hyvinkin - Ehkä jopa alueluovutuksiin asti. Itse kuitenkin nään, että jos maamme on oikein yhteinäinen, vaikka uhka kohtaisi, eikä osa meistä taipuisi - toisin kuin Ukrainassa kävi - niin silloin pakotamme mahdollisen vastustajamme perinteiseen sodankäyntiin. Venäjälle onkin hyödyksi kaikki kansojamme jakavat ongelmat ja ne ns. trollit, valeuutiset...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset